Pauliina Pasanen - Syyskirje peruskoulusta

Kulunut syksy on ollut maamme peruskouluissa touhua täynnä. Näinhän se on ollut aina, mutta oman erityisen mausteensa tälle syksylle on tuonut oppimisen tuen uudistus. Opettajat ovat opetustyönsä ohessa opiskelleet uudistuksesta johtuvia asiakirjamuutoksia. On nopealla vauhdilla yritetty omaksua, jopa mullistaviakin, uudistuksia. Mietitty kuka opiskelee missäkin ryhmässä, millaista tukea kukin oppilas tarvitsee. On yritetty unohtaa entiset tehostetun tuen ja erityisen tuen määritelmät sekä omaksua ryhmäkohtaisen tuen ja oppilaskohtaisen tuen termit. 

Oppimisen tuen uudistamisen tavoitteena on selkeyttää tukimuotoja ja yhtenäistää tuki aina varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle asti. Uudistuksessa painotetaan ryhmäkohtaista tukea. On oppilaan etu, että hän saa tuen omaan ryhmäänsä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tällä tavoin pyritään tukemaan oppilaan etenemistä opinnoissa niin, ettei oppimiseen synny aukkoja ja oppiminen on mielekästä. Jos ryhmäkohtainen tuki ei riitä, on oppilaalla mahdollisuus oppilaskohtaiseen tukeen. Tällöin tukea annetaan pienryhmässä tai erityisluokassa. 

Oppilaskohtaisessa tuessa oppilaalla on myös mahdollisuus tulkitsemis- ja avustajapalveluihin sekä apuvälineisiin. Jotta tämä kaikki arkityö koulun seinien sisällä sujuisi mahdollisimman hyvin, tulee muistaa, että meillä kaikilla kasvattajilla ja myös lapsilla on omat vastuumme; kasvattaminen, opettaminen ja opiskeleminen.

Olen useamman vuoden seurannut oppilaiden suoriutumista koulussa. Olen miettinyt, mistä lasten levottomuus, viitsimättömyys ja välinpitämättömyys johtuu. Luovuttamisen halu tehtäviä tehtäessä tulee eteen yhä useammin. Huomattavaksi haasteeksi on noussut myös keskittymiskyvyn puute. Digitalisaatioähkyssä elävät lapsemme ovat täynnä impulsseja ympäröivästä maailmasta. On tärkeää muistaa, että sekä kodin että koulun seinien sisällä keskitytään välillä siihen ihan tavalliseen; lukemiseen, kynällä kirjoittamiseen, kynällä laskemiseen, lautapelien pelaamiseen, toisen kuuntelemiseen ja huomioimiseen, läsnäoloon. Tällä tavoin voimme varmistaa, että lapsistamme kasvaa tuntevia, kuulevia ja näkeviä tulevaisuuden rakentajia.

Yhteistyö kodin ja koulun välillä on avainasemassa lapsen koulupolulla. Päävastuu lapsen kasvattamisesta on kodeilla. Huoltajan vastuu on huolehtia, että lapsi tulee syksyllä kouluun säähän sopivilla vaatteilla. Huoltajan vastuu on huolehtia, että koulusta annetut tehtävät tulee tehdyksi. Huoltajan vastuu on kysyä lapselta, onko läksyt tehty. Huoltajan vastuu on vaatia, että läksyt tehdään. Huoltajan vastuu on myös kysyä opettajalta, jos häntä aikuisena ihmetyttää tai huolestuttaa jokin asia lapsen koulunkäynnissä. Huoltajan vastuu on tukea koulussa annettavaa opetusta ja kasvatusta. 

Kun me kaikki lapsen elämässä mukana olevat aikuiset teemme yhdessä työtä lapsen parhaaksi, pystymme vaikuttamaan lapsen oppimiseen ja siinä menestymiseen sekä mahdollistamaan hänelle hyvän elämänpolun tulevaisuuteen.

Pauliina Pasanen

Pohjanmaan Kokoomusnaiset, puheenjohtaja

Erityisluokan opettaja

Vaasa