Kulunut koronavuosi on herättänyt yhteiskunnan huomaamaan, että pahoinvointi lasten ja nuorten keskuudessa on lisääntynyt, ja että monet heistä kokevat isoja haasteita elämässään. Haasteita oli jo ennen viime kevään etäopetusta, mutta viime kevät nosti kasvavat haasteet myös päättäjien tietoisuuteen.

Kulunut vuosi on tuonut hyvin voimakkaasti esille myös sen, kuinka paljon kouluissa ja oppilaitoksissa jo tehdään ja toisaalta myös tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Siihen kuuluvat mm. kouluterveydenhuolto, kuraattorit ja psykologit. Heidän työnsä merkitys poikkeusaikoina on kasvanut entisestään, ja he ovat tärkeä tuki paitsi oppilaille, myös opettajille.

Oppilaat ovat oppineet hakemaan ja käyttämään kuraattoreiden ja psykologien palveluita oman elämänsä haasteellisissa tilanteissa. Ja jos oppilas ei itse osaa hakeutua koululla tarjolla olevat avun piiriin, hänet voi ohjata sinne joko opettaja tai kouluterveydenhoitaja. Koulussa ollaan jatkuvasti hereillä ja seurataan oppilaiden henkistä hyvinvointia.

Kun oppilas sitten aloittaa asiakaskäynnit, joko kuraattorin tai psykologin luona, yleensä menee jonkin verran aikaa luottamussuhteen rakentamiseen. Joillakin se syntyy nopeammin, toisilla aikaa saattaa kulua enemmän. Autettavan ja auttajan välille syntynyttä luottamussuhdetta tulee siksi vaalia.

Valmisteilla oleva sote-esitys on ajamassa koulun arjessa toimivan kouluterveydenhuollon, kuraattorit ja psykologit hyvinvointialueisiin. Hyvinvointialueiden työskentelytavat ovat erilaiset kuin se mitä kouluissa ja oppilaitoksissa tarvitaan. Koulumaailmassa painopiste on yhteisöllisessä työssä. Kuraattorin ja koulupsykologin työ on paljolti ryhmää ja yhteisöllisyyttä hyödyntävää ennaltaehkäisevää toimintaa. Näin edistetään hyvinvointia ja ehkäistään ongelmia, kuten mm. kiusaamista. Toki kouluissa tehdään paljon myös edellä mainittua yksilöllistä työtä oppilaiden kanssa.

Jos kuraattoreiden ja koulupsykologien tehtävät siirretään maakunnan hyvinvointipalveluiden alaisuuteen, luonteva yhteys kouluun ja kouluyhteisön lapsiin, nuoriin ja henkilökuntaan katkeaa. Emme näe tässä mitään hyviä puolia.

Yhteistyö opettajien kanssa vaikeutuisi ja turvallinen luottamussuhde oppilaiden kanssa kärsisi. Kuraattoreiden ja psykologien olisi vaikeampaa myös saada kokonaiskäsitys kouluympäristöstä. Miten jo nykyiselläänkin niukat henkilöresurssit tulevat jatkossa riittämään henkilökohtaiseen tukeen? Eikö ole vaarana, että kun maantieteellinen etäisyys kasvaa, myös henkinen etäisyys kasvaa?

Uusia lakeja ja päätöksiä tehtäessä tulee aina ottaa huomioon lapsivaikutukset. Näyttää vahvasti siltä, että sote-uudistusta laadittaessa lapsivaikutuksia ei ole kaikilta osin arvioitu riittävästi.

Aikuisilla tulisi olla lapsia ja nuoria koskevia päätöksiä tehdessä ensimmäisenä mielessä lasten parempi ja turvallisempi tulevaisuus. Tuttujen ja turvallisten aikuisten siirtäminen kauemmaksi koululaisten arjesta ei lisää tätä turvallisuuden tunnetta. Päinvastoin, aikuiset antavat tällaisella muutoksella hyvin ristiriitaisen viestin pahoinvoiville ja haastavassa elämäntilanteessa oleville lapsille ja nuorille. Koulumaailmassa työskentelevien aikuisten määrää tulisi lisätä, ei vähentää.

Pauliina Pasanen

Riitta Pääjärvi-Myllyaho

Vaasan Kokoomusnaiset