Oppivelvollisuuden pidentäminen on hölmöläistaru

1.3.2020

Oppivelvollisuuden pidentämiseen käytettävät sadat miljoonat olisi kohdennettava tehokkaammin ohjaamalla varat yksilöityyn ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen.

Viime hallituskaudella kärkihankkeena oli Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE). Tämän hankkeen tavoite oli nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmät, vaikuttavammat, kustannustehokkaammat ja paremmin yhteen sovitetut palvelut sekä keskeisenä asiana toimintakulttuurin uudistaminen.

Käytännön tietoa kerättiin lapsen vaikutuspiirissä olevilta yhteiskunnan toimijoilta. Ajatuksena oli nähdä lapsi ja hänen tarpeensa, ei ruokkia organisaatioiden eri tasoja.

LAPE-hankkeen tuottama tieto on kaikkien saatavilla ja hyödynnettävissä arkisessa työssä.

Oppivelvollisuuden pidentämisen tavoitteena on pitää kaikki syntyvät lapset kiinni yhteiskunnassamme. Kouluun pakottaminen ei kuitenkaan ole se tehokkain ratkaisu. Tasapäistämällä kaikki samaan muottiin tuhlaamme varoja ja estämme kykyjen kehittymisen.

Syyt yhteiskunnasta syrjäyttämiseen ovat hyvin monenlaiset. Tutkimusten mukaan huonon tulevaisuuden keskeisimmät vaarat ovat matala koulutus, pitkäaikainen toimeentulotuen saanti, psykiatrinen diagnoosi ja muutokset perhesuhteissa. Näihin uhkakuviin sopii huonosti oppivelvollisuuden pidentäminen.

Yhteiskunnallamme on olemassa palveluverkostot, esimerkiksi neuvolat ja perhekeskukset, joita voidaan tehokkaasti hyödyntää varhaisen puuttumisen mallissa. Tulee kuulla ne heikotkin signaalit perheen hädästä. Hyvän koulutuksen saanut ammattihenkilöstö pystyy parempaan. Tähän uskomme ja luotamme. Toisen asteen koulutuksen tulee ensisijaisesti tarjota laaja pohja jatko-opintoihin tai vaadittava ammatillinen osaaminen.

Erittäin hyväksi oppimistavaksi on todettu työpaikoilla annettava käytännön opetus. Opiskelumotivaatio lisääntyy, kun näkee käytännössä työnsä tuloksen. Lisäksi osaaminen vahvistuu nykykäytäntöjen vaatimalle tasolle. Ammattiosaajista on pula monella eri alalla ja työpaikalla oppiminen voi olla tie vakituiseen työhön kyseisessä yrityksessä.

Tällä hetkellä opiskelua tuetaan monin tavoin mm. vähävaraisten perheiden opiskelijoiden saamalla oppimateriaalilisällä sekä koulumatkatuella. Oppivelvollisuuden pidentämisen on arvioitu maksavan noin 200 miljoonaa, kun lasketaan mukaan materiaalien ja kuljetuskustannuksien lisääntyminen jne.

Euroja tuhlaantuu organisaatiouudistukseen jokaisessa kunnassa ja jokaisessa koulussa. Huomioitavaksi tulevat myös vaikutukset hyvin monille muille eri tahoille, kuten opintotukeen, ikärajoihin ja niiden vaikutukset käytäntöön. 

Suurin osa opiskelijoista pärjää onneksi kuitenkin hyvin, jolloin oppivelvollisuuden pidentämisen kustannukset kohdistuisivat väärin. On hölmöläisen hommaa käyttää varoja sinne, missä ongelmaa ei ole ja jättää apua tarvitsevat vähemmälle. 

 

Anna-Maija Renko
Pohjanmaan Kokoomusnaiset ry 
puheenjohtaja