Äidin ääni politiikassa - Reet Einla

Olen ennen kaikkea äiti. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.

Olen toiminut pitkään järjestökentällä vaikuttajana vanhemmuuden, kasvatuksen ja lapsen hyvinvoinnin kysymysten parissa. Ehjä ja turvallinen lapsuus ei ole minulle iskulause, vaan perusta, jolle koko yhteiskunta rakentuu. Kun lapsi voi hyvin, myös Suomi voi hyvin.

Viime keväänä olin ensimmäistä kertaa mukana kuntavaaleissa. Sain vahvan äänimäärän ja nousin heti varavaltuutetuksi. Se vahvisti kokemustani siitä, että perheiden arkea koskeva päätöksenteko ei voi jäädä sivurooliin.

Lähdin mukaan politiikkaan, koska Suomi ansaitsee parempaa perhepolitiikkaa.
Laadukasta, tutkittua, pitkäjänteistä ja ennen kaikkea sydämellä tehtyä. Perhepolitiikka ei ole kuluerä, vaan investointi tulevaisuuteen. Siksi perheiden arkea koskevat päätökset eivät saa olla säästölistojen reunamerkintöjä, vaan politiikan keskiössä.
 

Olen seurannut huolestuneena kasvatuskeskustelua, joka on kärjistynyt kodin ja koulun vastakkainasetteluksi. Yhä useammin annetaan ymmärtää, että koulun ongelmat johtuvat siitä, etteivät vanhemmat kasvata lapsiaan. Tämä yksinkertaistus ei palvele ketään – vähiten lasta.

Keskustelusta on kadonnut lapsi. Oireileva tai koulussa häiritsevästi käyttäytyvä lapsi ei ole epäonnistuneen kotikasvatuksen tulos, vaan keskeneräinen ihminen. Lapsi toimii niillä taidoilla ja sillä turvalla, jotka hänellä sillä hetkellä on käytössään. Hän tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia kotona, koulussa ja yhteiskunnassa.

Suurin osa vanhemmista tekee parhaansa työn, talouden ja jaksamisen paineiden keskellä. Kasvatus ei tapahdu tyhjiössä. Kasvatustieteilijä Liisa Keltikangas-Järvinen muistuttaa uusimassa kirjassa, että vanhemmat ovat kasvatustehtävän toimeenpaneva porras, mutta eivät kasvatusideologioita synnyttävä porras.

Kulttuuriset muutokset ovat hitaita prosesseja, joita ei voi sälyttää yhden sukupolven syyksi.
Kasvatusvastuu kuuluu vanhemmille, mutta se ei oikeuta jatkuvaa syyllistämistä. Kodin ja koulun vastakkainasettelu heikentää luottamusta, jota lasten tukeminen edellyttää. Kasvatus ei ole nollasummapeli, vaan yhteinen tehtävä.

Lapsen näkökulmasta olennaista ei ole se, kuka on syyllinen, vaan se, kuka on turvallinen.

Viesti, jonka haluan iskostaa, on yksinkertainen: jokaisella lapsella on vain yksi lapsuus – yksi mahdollisuus turvalliseen kasvuun, kotiin ja koulupolkuun.

Reet Einla 

Piirihallituksen jäsen

Kannus